Pirpo, sä oot mun ja mä oon sun

Muistaaks kukaan Histamiini-hevosta? Mie olen muistellut ko. heppaa lämmöllä tässä aikuistuttuani*, sillä se oli suuri suosikki lapsena. Silti täytyy rehellisesti tunnustaa, ettei mulla ollut hajuakaan mistään Pirposta, ennen kuin tänään töissä törmättiin tähän.

Histamiini ja Titiina ovat siis päässeet lisääntymispuuhiin :)
(toim. huom. minusta ois ollut hauskempaa, jos Titiinan nimi ois ollut Antihistamiini, mutta no can do...)

Ja tänään, kun sain seuraavassa kuvassa komeilevan ihanuuden kotiani komistamaan, tiesin lyhyen mietinnän jälkeen varmasti, että sen nimeksi tulisi Pirpo. Ja niin Pirpo nyt istuu yöpöydälläni ja katselee minua tyynesti.

Pirpo:
Pirpo tuli siis Neulekoneen arpajaisista palkinnoksi, seuranaan ihanaista teetä monta pussia! Arvatkaapa, kuka korkkasi jo "Uskollisen ystävän" ja laittoi hunajaakin sekaan :) Liisa on tehnyt Pirpon tosi taitavasti, voin vaan haaveilla noin napakasta virkkauksesta. Pirpo on muuten täsmälleen samaa väriä kuin viime kesänä tekemäni kesätoppi - me soinnutaan sit kesällä yhteen! Huomaatteko muuten, Pirposeni otti heti lunkisti kun pääsi meille - kävi nukkumaan keittiön pöydälle! Suloisinta pikku Pirpossani on selän raidat. Kiitos Liisa paljon, olen tosi iloinen palkinnosta! Pakkausmatskukaan ei mene hukkaan - paperi pehmikkeeksi lähetettäviin paketteihin ja langasta voi virkata pitsipyörön rintapieleen!

Olen mie itsekin tehnyt vaikka ja mitä - se bambuinen neule valmistui, koitan taas saada äitiä kuvaamaan minua se päällä pian. Sitä odotellessa parit korut ja häröilyt tässä seuraavaksi:

"Edge"
Tämä tulee lahjaksi eräälle lakin saajalle. Pyydettiin jotain vahvaa ja joukosta erottuvaa, mielellään punaista ja mustaa. Nimi tuleekin tästä pienoisten aasinsiltojen kautta...mietin erilaisuutta, erottumista ja mieleeni tuli sanonnat "cutting edge" ja "on the edge". Minun silmään ei kuitenkaan punamusta yhdistelmä ollut kaunis, ja päädyin tällaiseen ratkaisuun. Onyxia siis suurina 12mm helminä, lasisia sinertäviä rondelleja, hopeoituja osia ja iiiiso vuorikristallimöhkäle. Tää tuntuu tosi kunnioitettavalta kaulassa - sellainen vakuuttavan painoinen, sanoisinko. Tykkään itse ainakin paljon, toivottavasti saajakin.

Kuvausrekvisiittana muuten tänään tuollainen Unkarin vuotenani Budapestista ostettu puinen pieni käsilaukku, josta tykkään tosi paljon. Eläväpintainen ja jännittävä pieni esine.

"Pure love"

Naimisiin menneelle ystävälle tehty, ajatuksissa kaksi ihmistä, rakkaus ja avioliitto. Siispä kirkkaita vuorikristalleja pareittain, ja niskaan lukon vierusta somistamaan vielä puhtaan valkoinen puukorallihelmi. Ottaisin tällaisen mieluusti itsellenikin.


"Karhunkeranto"

Nilkkakoru...hopeinen sudenkorento, läpikuultavia, sieviä lasirondelleja ja hopeoitua ketjua. Nimi siitä, että serkkuni ei pienenä ihan muistanut, miksi sudenkorentoa sanotaan...karhunkerantohan lienee melko lähellä sitä oikeaa, vai mitä ;) Päivän sekoilu vielä tähän väliin - olin nimittäin viime yönä päivystämässä ja sain unta about 3h, joten oon ollut tänään aika tööt. Nukuin päikkäreitäkin monta tuntia ja oon saanut tasan ei mitään tänään aikaiseksi...no jaa, kävinhän mie kaupassa ja salilla ja minusta tuli Pirpon huoltaja. Onhan sekin jotain. En taida jaksaa pestä koiraakaan tänään, vaan teen sen huomenna päivällä ennen trimmiä. Joka tapauksessa, yhtenä iltana meillä kokoontui kummallinen joukkio:
(ja kävelivät vielä tanssinsa päätteeksi suuhuni, outoa)

(kaikkea sitä aikuinen* ihminen tekeekin)

*tosin voidaan kiistellä siitä, onko tässä nyt oikeasti aikuistuttu vai vain vanhennuttu