Hei, olen pupu ja olen kovin mukava ja pehmoinen. Olen yli 10 cm pidempi kuin edellä esitelty vaaleanpunainen kaverini, joten ehkä olen sopivampi unikaveriksi parivuotiaalle :) Korvieni takaa olen vielä hieman vihreä, mutta haitanneeko se...tästä ärjystä pinkistä langasta mamma virkkaa minulle norsukaverin!
Vaaleanvihreää seiskaveikkaa, askartelutarvikkeita kuten edelläkin. Malli muokattu monesta otuksesta edellämainitusta virkkauskirjasta ja osin itse keksitty. Pieni hännäntypykkäkin tältä kaverilta löytyy :)
Eilen tapahtui jotain kurjaa. Agilitykentällä oli käydä tosi huonosti, kun Nappi meni tervehtimään yhtä staffia. Tietenkin tuo villikko meni luvatta, karjuin kieltoa vaikka kuinka, mutta tyttökoira se vain kiinnosti. Seurauksena staffin salamannopea syöksyminen kiinni Napin päähän. Koira huusi kivusta ja kauhusta ja staffi viskeli sitä kuin lapasta, eikä irrottanut otettaan ennen kuin emäntänsä sai sormensa sen leukojen väliin. Kyllä sydäntä kylmäsi ja huolestuttaa vieläkin. Nyt sohvalla makaa pieni rauhoitettu koira - eläinlääkäri katsoi paremmaksi rauhoittaa, kun pureskeltu korva oli tosi kipeä. Ihme ja kumma että vain korvassa, leuassa ja hieman leuan alapuolella oli puremajälkiä. Ois voinut mennä henki, onneksi ei niin käynyt. Nyt vaan sit syödään antibioottia ja kipulääkettä kaksin tassuin.
Tänään mennään kentälle syömään namia ja katselemaan muiden harjoittelua, ettei vaan tulisi kamalia kammoja. Saa nähdä, mitä siitä tulee, toivottavasti ei jää meidän agilityharrastus tähän.
Vaaleanvihreää seiskaveikkaa, askartelutarvikkeita kuten edelläkin. Malli muokattu monesta otuksesta edellämainitusta virkkauskirjasta ja osin itse keksitty. Pieni hännäntypykkäkin tältä kaverilta löytyy :)
Eilen tapahtui jotain kurjaa. Agilitykentällä oli käydä tosi huonosti, kun Nappi meni tervehtimään yhtä staffia. Tietenkin tuo villikko meni luvatta, karjuin kieltoa vaikka kuinka, mutta tyttökoira se vain kiinnosti. Seurauksena staffin salamannopea syöksyminen kiinni Napin päähän. Koira huusi kivusta ja kauhusta ja staffi viskeli sitä kuin lapasta, eikä irrottanut otettaan ennen kuin emäntänsä sai sormensa sen leukojen väliin. Kyllä sydäntä kylmäsi ja huolestuttaa vieläkin. Nyt sohvalla makaa pieni rauhoitettu koira - eläinlääkäri katsoi paremmaksi rauhoittaa, kun pureskeltu korva oli tosi kipeä. Ihme ja kumma että vain korvassa, leuassa ja hieman leuan alapuolella oli puremajälkiä. Ois voinut mennä henki, onneksi ei niin käynyt. Nyt vaan sit syödään antibioottia ja kipulääkettä kaksin tassuin.
Tänään mennään kentälle syömään namia ja katselemaan muiden harjoittelua, ettei vaan tulisi kamalia kammoja. Saa nähdä, mitä siitä tulee, toivottavasti ei jää meidän agilityharrastus tähän.
3 kommenttia:
Voi kamala. Kauheasti kupsutuksia Napille täältä näin virtuaalisesti :/ Se huoli on ihan kamala, kun oma pieni koira on joutunut tuollaisen kohteeksi.
Tosi söpö pupu!
Söpö pupu :)
Onpa ikävä juttu tuollainen :( Toivottavasti koiralle ei jää kammoa tuosta tapahtumasta.
anni: kapsutukset menee perille saman tien, menen pikku herran kaveriksi nimittäin tuonne sohvalle. Siellä se raasu lepäilee. Kiitokset pupukommentista :)
tess: Tack, tack :) Tosi ikävää juu, onneksi ei näyttänyt tänään se samainen agilitykenttä ainakaan pelottavan sen kummemmin...vaan kylläpä koira pysyi kiltisti minun sääressä kiinni!
Lähetä kommentti