Syitä ja seurauksia

Ensinnä, ennen kuin unohdan, niin kiitoksia Kuopion neuletapaamisen mukavalle porukalle, olipa ensikertalaisenkin helppoa ujuttautua mukaan!

Ja sitten vähän kuulumisia ja pirtsakoita kuvia: Postipoika toi jotain aikas mukavaa - Heleniä kauniin värisenä kutiavalle kullalleni (alessa 80 senttiä kerä, en voinut olla tilaamatta) ja lisäksi vielä kool-aid-kokeiluihin raaka-aineita!

The postman brought me some yarn, acrylic, though, but it´s for my scratchy fiance. And the kool-aid-bags for some testing :)

J:lle oli kuulemma muuten tapahtunut aran-villapaitakatastrofi pesun yhteydessä, ja vanha villapaita oli vaihtanut kokoa sen verran paljolti (190 cm mies --> 165 cm nainen), että mie saatan saada uuden villapaidan...ja arvatkaa vaan hotsittaisko upottaa se värikylpyyn!?

J had had a slight catastrophe with an aran-sweater of his while washing it, and it became a good size for me. Or so he tells. And he used the wool-programme on the machine - how can the sweater go from a size suited for a 189 cm man to a size that fits a girl my size - 165 cm?! But anyhow, the felted sweater is mine, and I just might want to dye it...

Liivimekosta puuttuu vain olkaimet!! Alkoi jo loppua kohti puuduttaa tuo tekeminen, mutta olinpas reipas ja sain tuon ribbiosankin tehtyä! Kiitos tästä kuuluu neuletapaamiselle ja hematopatologian seminaarille ;) Seuraavan kerran postausta mekko päällä sitten. Ai niin ja hankittu on jo aineksia seuraavaa liivimekkoa varten, eli en ihan lannistunut vaikka pitkä oli matka helmasta yläosaan...hankittu myös Novitan kevät-ohjekirjanen, vaikka siinä olikin vain viitisen toteutettavaa isompaa projektia, mut onhan se jo enempi kuin yleensä :)

Only the straps are missing! And I´m going to start a new dress later...mohair!

Ompelukonekin posahti toissapäivänä ja kandijuhlamekko oli jäädä tekemättä, mut hieno juttu oli se, että kone saatiinkin korjattua pikavauhtia. Viikonloppuna taas surrurrur...ja myös käsityömessut!

Ja sitten niitä syitä ja seurauksia, joihin jo otsikossa viittailin. (In Finnish only, I´m sorry...about the name of my blog - Pieniä sieniä = Small mushrooms) Eli minulle tuli tarvetta kertoa blogini nimestä. Se kun ei ehkä ole ihan ilmiselvää, jotta miksi olen kyseisen nimen valinnut. Paitsi J:lle. Eli tarina alkaa siitä, kun tuossa kesänä eräänä tulin koirien kanssa kotiin pihalta ja iloisena aloin J:lle selvittää, että olin syönyt pihalta joitakin hassun näköisiä pieniä sieniä, koska olin kuullut, että joitakin sieniä voi syödä raakoinakin.

J huolestui melkoisesti; sienien syöminen pihalta ei ilmeisesti olisi mitenkään outo tai epäilyttävä veto minulta. Alkoi tiukka keskustelu aiheista "ei saa syödä sieniä pihalta", "söitkö oikeasti sieniä", "mikähän on myrkytyskeskuksen numero", "onko sinulla kummallinen olo" ja sitä rataa. Tuumailin siinä aikani, että kyllä vähän ehkä on kumma olo ja että söin sienet, koska ne olivat niin pikkuisia ja sieviä ja vakuuttelin, ettei ateriointi pihanurmikolla toistuisi. Pokka kesti melko pitkään, kunnes repesin ihan täysin :)

Tästä lähtien meillä on aina sanottu "nyt puhut kyllä pieniä sieniä" tai vastaavaa, aina kun on aihetta epäillä, ettei toinen puhu totta. Ja tästä blogillekin nimi. Ei silti että blogissa valehtelisin ;)

Ja tuo tarina on tosi. Ja liian pitkä. Nyt Nukku-Mattia moikkaamaan!