keskiviikko 23. tammikuuta 2008

Kuinka työ häiritsee harrastuksia - How work interferes with my hobbies

Tosiaan, viime päivinä työ on häirinnyt oikein urakalla harrastuksia...miksei muka saisi työpaikalla neuloa liivimekkoa jos niin kerran haluaa?

Joka tapauksessa, olen mie kyllä ihan himskatisti ommellut ja neulonutkin nyt vkonloppuna ja viikolla. Testimekko edistyy, mutta en ole yhtään vakuuttunut siitä, minkä näköinen siitä tulee....vakuuttelen koko ajan itselleni "Oikeasta kankaasta tehtynä se näyttää varmasti hyvälle" ja "se oikea
kangas kyllä laskeutuu kauniisti ja saan nämä saumatkin siistin näköisiksi". Joo-o, ei tule meikäläisestä mitään ompelijatarta.

Mutta oli miten oli, niin tänään Kuopion katuja steppaili tällainen ilmestys:

Jolla on kuin onkin päällä miehinen autohuppari, joka samaista fleeceä kuin aiempi (vauvakoirille tarkoitettu) liivi - nyt Urho on miltei miehen iässä, nostaahan jo jalkaakin, niin onhan se oltava uusi takkikin. Nuo heijastintereet on ihanaiset ja hupussa olevat nauhat hauskat :) Mukailin oman mielikuvitukseni mukaan kääkkähupparin ohjetta.

Sit tietysti kun tultiin sisälle, oli pakko heittää ihan lekkeriksi ja huppu meni silmille siinä rytäkässä...Urkki ja Nape on ehkä maailman suloisimpia pikkupossuja.


(heh, tässä blogissa ei näytetä edes koirien kasvoja kun mallataan uusia tekeleitä päälle)












Vihervaara-edistystä: tällä hetkellä olen päättelemässä lankoja ja kainalosaumat olisi vielä ommeltava. Paita on ihana!!! Tein koon S ohjeen mukaan, mutta aika reilu tuo paita on silti...katsotaas mitä tapahtuu kun kostutan ja muotoilen sen. Kuvia sitten kun joku suostuvainen tulee ottamaan niitä...eli tässä piakkoin.








Tässä ollaan menossa vasta hihojen liittämisvaiheessa...

Ja olen mie ommellutkin...tosin viimeisen puoli tuntia vietin purkaen huonosti paikoilleen ommeltua (2.kuva) silikonikuminauhaa. Ärh. No, huomenna voisi saada jo varsinaisen kankaan käsiinsä ja ryhtyä leikkelemään....va-ro-vas-ti.

Täytyy muuten tehdä jotain tunnustuksia. Mie kun en kerta kaikkiaan ymmärrä kolmiohuivien ihanuutta. Niitä tekee melkein kaikki. Niitä voi sama ihminen tehdä kymmeniä erilaisia (vaikka oikeastaan ne näyttävät ihan samalle). Odottelen tässä kolmiohuivikärpäsen puraisua, sillä minusta ne on lähinnä tylsiä.

Samoin kaikenlaisissa villapaidoissa moniväriset, pätkärääkätyt ja kaikki ihmeelliset lammikoita aiheuttavat langat ahdistaa...puistattaa aina joskus kun näkee sellaisia. Voi äh, kun olen ahdasmielinen ;)
_____________________________________________________________________________________

The people at work don´t like me knitting while working...why might that be?

I´ve been knitting and sewing a lot, although there has been no word from me lately. The test-dress is coming along, but it´s not looking all that great (at least not yet), and I keep telling myself that made from the actual fabric it will look great..and I´m not really buying all I´m saying :)

Today Urho, the blogdog wore his very manly car-hoodie for the first time outside, since it finally is -5 degrees celcius...he looks real cute in his little hoodie, but the hood sometimes falls in front of his eyes and he can´t see where he´s walking, the poor thing. I think he liked the hoodie, though, and at least all the people we met while walking seemed to be amused.

I´ve also made some progress with my own hoodie, I just have to weave in the ends, sew the seams under the arms and then block the whole thing, basically. Will happen today, and as soon as my photographer (mum/friend/fiance) is willing to come to my place and help some, you´ll get to see the finished thing!

Now back to sewing the dress. *Sigh*

2 kommenttia:

Katiija kirjoitti...

suloisia villakoiria sinullakin *blogikoira Rafi lähettää terkkuja*

Elisa kirjoitti...

Hännänheiluttajat heiluttelee täällä iloissaan häntiään kun kerron Rafin terkut...tosin en tiedä kuinka kova on ymmärryksen taso, mutta silti ;)