Pinkki pupu ja tyynytuunaus

Paitsi, että yritän tyhjentää kangas- ja lankalaatikoitani,

yritän myös tehdä välillä sieltä keskeneräisten kopasta valmiiksi käsitöitä,

jotka ovat syystä taikka toisesta jääneet kesken.

Yksi keskeneräisistä hengentuotoksista oli vuosia sitten aloitettu,

ja ilmeisesti jollekin sukulaislapselle tai

tuttavaperheen jälkikasvulle suunnattu, suloinen Wee bunny:

Pupu sai turvasilmät, kirjotun nenän ja suun...

...sekä napeista väkerretyn töpöhännän.

Pupun muhkurainen pylly kertookin sen, että pysyäkseen pystyssä

on pupu saanut sisuksiinsa marmorikuulia vanun sekaan.

Toinen lähiaikojen projekti liittyi parvekkeen auringossa kulahtaneisiin

tyynyihin, jotka pehmustavat kahta parveketuolia.

Muutos ei ole suuri, mutta molemmin puolin tyynyä asetellut iloiset napit

toivat ryhtiä ja tukevuutta jo aikaa sitten hieman lössähtäneille tyynyille.

Eikä taaskaan tarvinnut heittää mitään pois, ja nappivarastokin pieneni :)

Froteepyyhkeen uusi elämä

 Vanhasta uutta -ajatusmalli on mitä paras täsmäase kerskakuluttamista vastaan.

Siispä tarpeettomat mutta hyväkuntoiset froteepyyhkeet saivat uuden elämän,

jälleen Töppösmania-postauksessa mainitun Emma Hardyn kirjan innoittamana.

Lopputuloksena syntyi mitä herttaisimpia ruokalappuja pienille ihmisille!

 Hedelmät ja marjat olivat hauskoja hahmotella ja ommella...

 ...mutta vinokaitale on aina yhtä haastava ommella.

Varmistin hyvän lopputuloksen ompelemalla kaitaleet

ruokalappujen takapuolelle käsin pieniä pistoja käyttäen.

 Värikästä ja iloista sen olla pitää!

 Päärynä matkasi jo pienen puuronsyöjän kaulaan :)

Omppu.

Mankonen.

 

 Kirsikkakaksikko.

 Syksy on oikeastaan aika ihanaa aikaa, miinus tuo jatkuva sateen lotina.

Lauantaina olin mökillä pihahommissa auttelemassa, ja pöllejä kanniskellessa

löytyi kauniita oransseja, kuppimaisia sieniä, jotka osoittautuivat oranssimaljakkaiksi,

jotka ovatkin yllättäen hyviä ruokasieniä!

Tiemaljakaskin tämä tuttavuus olisi voinut olla, mutta osa sienistä oli niin suuria,

että oranssimaljakas lie oikeampi arvaus.

Nämä yksilöt saivat jäädä hiekkaiselle aukealle kasvamaan.

 Kuulaita, onnellisia syyspäiviä jokaiselle!

Hullu hatuntekijä

 Heippa taas, kesä on vierähtänyt kaikkea mukavaa puuhaten,

lomamatkallakin ehdittiin jo piipahtaa,

ja jälleen on lipsunut tämä blogin päivitystahti multa ihan kokonaan...

no, tässä kuitenkin yhden hatuntekijän tuotoksia:

 Edellisessä postauksessa esittelin töppösiä,

jotka oli tehty Emma Hardyn ompelukirjan ohjein.

Kirjassahan oli kaikkea muutakin ihanaa töppösten lisäksi,

näin ollen ommeltavaksi valikoituivat myös vauvapipot,

vauvojen tehtailu kun ei tunnu loppuvan ystäväpiirissä, ja hyvä niin! :)

 Aineksiksi valikoitui kaapista löytyneitä jämätrikoita,

nauhoja ja korviin jämäkkää puuvillakangasta.

 Yhden päätin vielä hetken mielijohteesta tehdä

applikaatiokuviolla höystettynä,

kangas kun oli niin mitäänsanomaton yksinään.

 ...jopa olikin työtä yksitellen sommitella ja

ommella nuo rypäleet paikoilleen, mutta ihan ok siitä tuli.

Ensi kerralla sitten paremmin, eikä helmakaan liepota noin :)

Tiedä häntä, ovatko nämä käytännöllisiä...

kiva niitä oli kuitenkin tehdä ja varsin somia niistä tuli.

Mukavaa syyskuun ensimmäistä viikkoa kaikille!

Töppösmania

Mainitsin mobilepostauksessa lähipiirissäni vallitsevasta vauvabuumista.

Tästä inspiroituneena kurkkasin kirjastossa käydessäni ompelukirjaosastolle,

sieltä kun usein saa ihan hauskoja ideoita ja ainakin nuo ompelukirjat

ovat hauskoja selailla ja kauniita katsella.

Käteen osui Emma Hardyn kirja

"Ompele kaunista lapselle":

 

Kirjassa oli tuhottomasti hauskoja, helppoja ja toteuttamiskelpoisia juttuja,

kannessa esitelty mekko ja somat töppöset etulinjassa.

Sittenhän multa lähti mopo keulimaan ihan samoin tein...

 Lopputuloksena jämäkankaista valmistui kolmet pienet töppöset.

Keltaisissa käytin kahta erilaista puuvillakangasta,

päällikankaaseen silitin tukikankaan.

Napit päällystin vuorikankaalla.

 

 Alkuperäisohjeessa päällikankaana oli käytetty pellavaa,

joten 2. versioon kokeilin vihreää pellavaa ja vuorikankaaksi

1. version päällikangasta.

Päällikankaaseen kiinnitin jälleen tukikankaan

ja napit päällystin vuorikankaalla.

 3. versio syntyi ilman tukikangasta vanhojen farkkujeni jämistä

sekä vaaleansinisestä puuvillakankaasta.

 Keltaiset tossut ovat kokoa 0-3kk,

vihreät ja siniset puolestaan kokoa 3-9kk.

Varsin tyytyväinen ja iloinen olin lopputulokseen.

Ja ei, meille ei ole tulossa perheenlisäystä,

kunhan muuten vaan lähti keulimaan :)

5200K

 Kun näin Suvi Simolan (tosin nykyisin Suvi
bloggaa valokuvausteemalla täällä) kauniin 5200K-neuleen,
tiesin, että tämä neule olisi saatava puikoille pikimmiten.

 Keveä kesäneule pehmeästä, ohuesta langasta, mikä olisi sen ihanampaa?

Lankaa harkitsin ja harkitsin, ja alkuperäinen valintani ehti jo loppua nettikaupan uumenista.

Sitten silmiin osui upea Cascaden Heritage silk,

joka houkutteli ylellisellä silkillään.

Onneksi lanka löytyi, koska tämä neule oli ilo neuloa - ohje oli mutkaton ja helppo seurata,

lanka soljui puikoilla ja kaiken kruununa valmis neule tuntuu ihanan pehmeälle yllä.

Tavoitteena oli pehmeä ja lämmin kesäiltojen ilahduttaja,

ja sitä tämä neule tosiaankin on!

Äidin essu

Äidillä oli syntymäpäivä kesän korvalla,

ja lahjaksi hän toivoi iloista puutarhaessua,

joka ei pieniä roiskeita säikähdä.

 Omatoiminen äiti oli etsinyt jo sopivan essuohjeen

ET-lehdestä (11/2012), harmi vain Kuopiosta ei löytynyt ohjeen mukaista,

herkullista Marimekon Mummolan marjat -vahakangasta.

Tilalle löytyi onneksi Ahonlaita-kuosia, jonka kuva Marimekon sivuilla

ei mielestäni tee oikeutta itse kankaalle.

Lisäsin ohjeesta poiketen essuun vielä pienen taskun,
johon on kätevä sujauttaa vaikkapa avaimet tai nenäliina.

Essu onnistui hienosti, ja samasta palasesta surautin toisenkin essun.

Aika näyttänee, jääkö toinen essu meille kotiin,

vai löytääkö se tiensä jollekin innokkaalle puutarhurille lahjaksi.

Iloisia puutarhahetkiä äidille ja kaikille muillekin kesäpuutarhureille!

Kesäpäivän mobile

 Söpöysvaroitus!

Kaveripiiriin syntyi kaksi ihanaa vauvaa,

ja molemmillehan oli toki väkerrettävä jotain pientä lahjantynkää.

Löysin netistä valloittavan virkatun mobilen,

jonka päädyin tekemään molemmille vauvoille,

koska...no, tämä nyt vaan on niin loistava!

 Laitoin kuvia enemmän kuin tarpeeksi,

molemmista mobileista omansa,

vaikka ovatkin miltei identtiset.

 Rainy Day Mobile

(Crochet Today May/June 2010)

 Jotenkin tämä mobile vain hersyy iloa ja hyvää mieltä :)

Toivon, että sekä suloinen Leila että ihana Ninnu

nauttivat omasta mobilestaan!

Henkäys

 Tämä esiteltävä huivi oli kyllä pitkään aikaan kaikkein työläin,

mutta lopulta myös palkitsevin käsityö.

 Lanka oli ohutta Dropsin Vivaldia kahden kerän verran,

kerroksia tuntui olevan tehtävänä miljoona,

virheen tapahduttua purkaminen oli todella vaikeaa

...mohairille ominaisesti.

Lisäksi ennen pingotusta huivi oli epämääräinen joulunpunainen möykky.

 Ja silti siitä kuoriutui upea huivi.

 Sellainen, joka ansaitsee tulla kuvatuksi joka kulmasta.

Saajakin tuntui olevan iloinen, toivottavasti huivi kestää käyttöä.

Pestä sen saa 30 asteessa ja kuivumisen ajaksi

lienee järkevää pingottaa se muotoon.

 Kyseessä siis Katja Koskisen Henkäys.

4mm puikot ja Drops Vivaldi, 2 kerää punaista.

 Seuraavaan päivitykseen tuleekin jotain aika söpöä :)

Kavereille nimittäin syntyy vauvoja kuin sieniä sateella!!!