maanantai 29. kesäkuuta 2009

Kakkua ja kauhua

Uudet työni alkavat keskiviikkona, ja olen himppasen peloissani. Miten pärjään, osaanko mitään, ymmärränkö ja opinko tarpeeksi nopeasti? Mistä saan apua sitä tarvitessani, ovatko työkaverit mukavia....huhhuh. Tähän siis viittasin otsikon kauhulla - vähän olen ollut ehkä siitäkin syystä apea ja mietteliäs eilissäpäivänä ja tänäänkin.

Parhaiten kuitenkin kaikkeen stressiin auttaa mukava puuha, eli minun tapauksessani liikunta, käsityöt ja leipominen. Tällä kertaa syntyi syntisen suklaista Mariannekakkua:

Helppo ja hyvä mariannepiimäkakku

2,5 dl piimää
3 kananmunaa
150g margariinia
5 dl vehnäjauhoja
2,5 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
2,5 dl sokeria
0,5 dl kaakaojuomajauhetta
1 pussi mariannerouhetta
n. 100g valkoista suklaata pieniksi pilkottuna

Sekoita kulhossa piimä, kananmunat ja sulatettu sekä hieman jäähdytetty rasva. Sekoita toisessa kulhossa kuiva-aineet ja lisää piimäseokseen. Sekoita hyvin. Lisää taikinaan mariannerouhe ja valkosuklaa, kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan, paista 175 asteessa uunin keskitasolla noin 45 minuuttia.

Minusta kakku oli varsin oivallisen makuista, mutta työkaverit tuumasivat, että aiemmin tehty versio ilman mariannerouhetta oli parempi - minttu maistuu melko voimakkaasti marianneversiossa. Pelkällä valkosuklaalla leivottuna kakku on kuitenkin myös ihana!

sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Hyviä fiilareita

Ihana kesä, ja mahtava viikonloppu! Tänä viikonloppuna on talviturkki ja karvalakki heitetty Varkaudessa jorpakkoon upeassa kesäkelissä, pihalla on loikoiltu rennoissa meiningeissä ja on myös kisailtu agilityssä kovalla innolla!

Tekaisin itselleni mielestäni aika kauniin kesähameen SK6/09 ohjetta mukaillen ja hieman muokaten:


Se on niin sievä!


...myös sivulta katsottuna :)


Vilpoista ryppypuuvillaa pari metriä, paksumpaa satiininauhaa n. 8 metriä ja ohuempaa satiininauhaa kahta eri väriä kumpaakin n. 2,5 metriä, lisäksi piilovetoketju.


Kisasimme Varkaudessa tänään tosiaan agilityssä kolmella mini-1-radalla, ja menestys oli melkoinen! Saimme kaksi nollatulosta ja vain yhdellä radalla otimme 5 virhepistettä kontaktiesteeltä. Tulimme kahdesti kolmansiksi ja kerran toisiksi! Vielä yksi nollatulos, ja edessä olisi luokkanousu.


Urkki oli taitava ja hieno, ja vauhtia piisasi!


Kyllä näköjään ohjaajallakin jalka jaksoi nousta hellekelissä...


...ja sehän palkittiin lahjakortein sekä ruoka- ja tarvikepalkinnoin!

torstai 25. kesäkuuta 2009

Hellepäivän onni...

...löytyi ainakin eilen Valkeisenlammen rannalta, piknikiltä rakkaan ihmisen kanssa. Oli aikas mukavaa hyvässä seurassa syödä kanawrappeja, suklaata ja muffinsseja kylmän mehun ja jääkahvin saattelemina. Tekisi mieli ottaa heti uusiksi!

Tänään puolestaan töihin tällaisissa:

Miksikö esittelen tätä "päivän asua" tässä wannabe-muotiblogissani? :)

No, koska duunasin tuon ruusupaitasen mekosta ylijääneestä sifongista. Eli tarkoitushan oli tehdä SK 6/09:ssä esiintynyt kevyt silkkisifonkitunika, mutta kangasta oli vähänlaisesti, ja piti soveltaa...niinpä aikani leikkelin kankaita vinoon ja vähän rypyttelin, ja syntyi tällainen topin päällä pidettävä ihan kiva sifonkihärpäke...on ainakin kesäinen ja kepeä!

...sivusta katsottuna paita näyttää välillä vähän äitiysvaatteelle, mutta menköön...

Sitten leipomuksia taasen :) Eli eilen ystävät tekivät talokaupat, ja tänään yhdellä kivalla pojalla on nimipäivä, joten tilannehan vaatii ehdottomasti kakkua. Loihdin esiin valkosuklaa-raparperijuustokakun (ja kuluttelin pois jääkaapissa odotellutta 3kg:n raparperisatsia):

Ohje on muokattu versio tästä Kaurislapsen kakkuja-blogista löydetystä ohjeesta:

Pohja:

Reilu 200g murokeksejä murskattuna
noin 75g margariinia sulatettuna

Täyte:

250 ml flora vispi
Sunnuntai sitruunatuorejuusto 200g
Sunnuntai vaniljatuorejuusto 200g
8 pötköä raparperia
Sokeria 1,5 dl
5 liivatelehteä
100g valkosuklaata

Päällinen:

n. 3dl raparperin keitinvettä
2-3 pötköä raparperia
3 liivatelehteä

Murskaa keksit, sekoita sula voi joukkoon ja painele seos irtopohjavuokaan (leivinpaperin päälle, paperi siis pohjan päälle ja nalkkiin reunan väliin), laita jääkaappiin odottamaan.

Kuori ja pilko pieniksi kaikki raparperit, keitä n. puolessa litrassa vettä, lisää veteen 1-2 dl sokeria oman maun mukaan. Keitä, kunnes raparperi on mössöä, sihtaa raparperit ja säästä myös keitinvesi.

Laita 5 liivatelehteä likoamaan kylmään veteen. Vatkaa flora vispi ja pilko valkosuklaa pieniksi paloiksi esim. leipäveitsellä. Sekoita vispiin varovasti tuorejuustot ja suklaa, lisää jäähtyneistä mössöraparpereista suurin osa (loput päälliseen). Kiehauta tilkka vettä ja sekoita pehmenneet liivatelehdet siihen, lisää varoen seokseen ja sekoita. Kaada seos murokeksipohjan päälle ja laita kylmään hyytymään.

Kun täyte on hyytynyt, tee kiille. Laita kylmään veteen likoamaan 3 liivatelehteä, sekoita n. 3 dl raparperien keitinlientä ja jäljellejäänyt osa raparperimössöstä, liuota pehmenneet liivatelehdet tilkkaan kuumaa vettä ja sekoita liivateliuos raparperiliemeen. Kaada varoen täytteen päälle ja anna taas hyytyä kylmässä. Kokonaisuudessaan kakun hyytymiseen saa varata kiilteineen päivineen ainakin 5h.

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Kolmen sortin makosia


Eilen meillä oli taas leipomispäivä, ja siitä syystä tämä blogi uhkaa muuttua kovasti ruokapainotteiseksi...mutta leipominen nyt vain maistuu, puhumattakaan leipomuksista! Pakkanen täyttyy kovalla vauhdilla piirakoista, kakuista ja muffinsseista.

Eilissäpäivänä syntyi siis kolmenlaisia muffinsseja, tai oikeammin kuudenlaisia, sillä tein puolet kaikista muffinssimauista tuorejuustotäytteellä, sitä kun jäi yli ensimmäisestä muffarisatsista.

Seuraavassa kuvassa vasemmalta oikealle mustikka-valkosuklaa-, porkkana-tuorejuusto- ja vadelma-crispsuklaamuffinssit:


Porkkanaiset tämän ohjeen mukaan, mustikkaiset ja vadelmaiset muunnelmia tästä reseptistä.

torstai 18. kesäkuuta 2009

Toppi kolmella tapaa, kiitos.

Kerta kiellon päälle! Blogi ei vielä hiljentynytkään juhannukseksi!

Ompeluinnostuksen herätessä minua ei pitele mikään. Kun mekot ja tyllihameet sun muut olivat valmiit, eikä tekeillä ollut enää mitään sellaista, mihin olisi jo löytynyt tarvikkeet kotoa, oli yhtäkkiä saatava kesätoppi kirkkaan pinkistä puuvillakankaan palasta, joka kangaskaapista houkuttelevasti repsotti aina kaappia avatessa.

Tässähän se nyt sitten on, höystettynä muutamalla asusteella ja yhdellä pienellä, rakkaalla linssiluteella. Aika paljon porua ja vähän villoja oikeastaan, sillä kangas ei juuri laskeudu ja siksi se on vähän tönkkö koko tuubi :) Kuminauhalankaa kului miltei kaksi rullaa ja homma kesti kauan, sillä en ollut hoksannut, että vaikka toppi olisi hyvä edestä, se pussittaa takaa, siellä selässä kun ei ole samaa varustusta kuin etupuolella. Sittenpä pitikin ommella vielä lisärypytyksiä runsain mitoin selkäpuolelle...

Lähikuvaa tässä vielä kankaasta ja rypytyksistä...aika kivahan tuo oikeastaan onkin :)

Nyt hiljennytään :) Iloista juhannusta!


Kirsikkaisia aatoksia ennen lomapäiviä


Tuoreet kirsikat ovat aika ihania. Sekä kauniita katsella että makoisia syödä. Melkein parempia kuin mansikat, mutta eivät ihan kuitenkaan. Niistä syntyy myös makoisaa piirakkaa Twin peaksin tapaan kuten Voisilmäpeliä-blogissa. Ohje löytyy kätevästi sieltä, en lähde sitä tähän kopioimaan.

Tässä kuitenkin pari kuvaa eilisistä ja tämänpäiväisistä piirakantekomeiningeistä:


Olin laiskempi, enkä jaksanut punoa taikinasuikaleita kauniisti piirakan päälle. Olisi ehkä kuitenkin kannattanut, nyt kun katselen kuvia :) Makuun tämä pikkuseikka ei kuitenkaan onneksi vaikuta.


Vein piirakan työkavereille ihan siksi, että ovat mukavia. Pidän siitä, että siellä töissä harva se päivä joku leipaisee jonkin ihanan leivonnaisen kaikkien nautiskeltavaksi. Kertoo minusta paljon työilmapiiristä ja
välittämisestä. Se, että leipoo ja se, että kiittää leipomuksesta. Ja se, että yhdessä kokoonnutaan leipomuksen äärelle ja tohistaan kahvipannun, lautasten ja lusikoiden kanssa.

Blogi hiljenee juhannuksenviettoon, joten jokaiselle ihanaa keskikesän juhlaa! Niille, jotka ovat juhannuksena töissä, toivon makoisia kahvihetkiä työkavereiden seurassa!

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Pieniä ja suuriakin iloja

Vaikka olen kipeänä ja töitä on niin, että vähempikin piisaisi, elämä hymyilee. On hankalaa olla olematta onnellinen kaikista pienistä kupruista huolimatta, vaikka kuinka yrittäisi ;)

Tässä näkyypi taas se tyllihame-puudelihame-yhdistelmä, mutta tällä kertaa helmakanttausten kera...tämä kuva myös siksi, että näissä vermeissä käväisin AD-symposiumin get-together-illassa tuossa viime viikolla.


Tässä päivänä muutamana lähdin kauppaan ostamaan kahvipakettia. Kuinka ollakaan, mukaan tarttui paitsi kahvia, myös tällaisia pikkuisia hemmottelujuttuja minulle:

Kesäkengät - varsin mallikkaat ja hyvät kävelläkin!

Kukka rintapieleen!

Tigin hyväksihavaitut säästötörpöt shampoota ja hoitoainetta sekä Fudgen kiiltosuihketta.


Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä juuri minuutteja sitten valmistunut ihana raparperi-omenapiirakka. Se on mukailtu versio tästä ihanasta kirsikkapiirakasta, jota myös tein, mutta joka hupeni niin äkkiä, etten tajunnut ajoissa ottaa siitä kuvaa. Pitänee tehdä uusi satsi!

Ja joo, piakkoin pitäisi saada valmiiksi uusia käsitöitäkin :)


sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Pieniä kuvia pienestä myssystä


Kummityttö tarvitsi myös kesäpipan, ja tilaus lähti kummatädille:
röyhelöä pitää olla ja malli Bluebell- ja Rose-pipojen mukaan.

Toiveen mukaan syntyi röyhelöreunainen vaaleanlila kukkaispipa
Novita tennesseetä 3,5 mm puikoilla, langanmenekki pieni :)

torstai 4. kesäkuuta 2009

Pikkuneidin kesäasu

Kummitytöllä on nimpparit. Kummatäti päätti että kummityttö tarvitsee liivihameen.
Tuumasta toimeen taas, ja surrurrur:

Siitähän tuli mekko kokoa 92 cm!
(SK 5/09, matskuna jämäkkä ja ennen kaikkea iloisen värinen puuvilla sekä silitettävä tukikangas)

Siinä on somat napit olkapäillä :)

...ja lukee siinä myös tekijän nimi.

Toivottavasti Siirillä on hauskaa uudessa mekossaan, jahka kesäkelit palaavat :)


tiistai 2. kesäkuuta 2009

Pönkitystä elämään

Taannoin ostin Seinikseltä aika soman kellohameen, jossa komeilee musta puudeli. Ongelmaksi kehittyi se, että kellohameen allahan kuuluu olla alushame pönkittämässä kellohametta.

Onneksi Seiniksellä oli tarjolla myös ohjeistus tyllihameen tekoon...ja taas meikäläinen kävi tuumasta toimeen :)

Varsin somastihan tuo tylli pönköttää hamosta, pitää vaan vähän lytistellä...vaan eiköhän se käytössä asetu aloilleen. Tuossa vasta testailen tyllin asettumista, eli helmaa ei ole vielä huoliteltu.

Vielä tässä itse tyllihame - helmakin huoliteltuna tällä kertaa. Varsin hyvä tuli, ja kului 4m mustaa 140 cm leveää tylliä sekä parikymmentä senttiä mustaa vuorikangasta vyötärölle. Lisäksi helmaan noin 13 m mustaa puuvillaista kanttinauhaa ja vyötärölle kuminauhaa.

Ja mikä on tuo vaalea lila, joka paistaa tyllihameen läpi, te kysytte :) No, mullahan loppui musta tylli toisen tyllikerroksen kesken, ja aattelin, että täähän tulee vaan varsinaisen hameen alle, ei kukaan huomaa jos täällä on himppasen vaaleanlilaa tylliä sisällä...ja ihan hyvä tuli! Työläs homma tosin, meinasi hermo välillä mennä :)

Kurkkaus vielä helman alle :)

Ihanaa, nyt mullakin on tyllialushame! Kellohameita kehiin!

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Uusia projekteja

Mistä lie kyse :)

...on täällä vähemmän vaivalloisiakin hommia tehty:

Iloista viikonalkua!